Mini-/vara-/lentolauta, eli fly rig

 

Soldano SP-77 -etuasteklooni

Komeron syövereistä löytyy kaikenlaista. Muistelisin ostaneeni tällaisen, jonkun itse rakentaman etuasteen käytettynä parilla sadalla eurolla. Olen tällä joskus bändin kanssakin soittanut ja soundi oli erittäin kohdillaan. Soldanolle tyypille smoothi high gain -karvaisuus oli läsnä. Toimi varsinkin VHT 2/90/2:n kanssa tykisti. Tarkoitukseni oli testata toiminta pitkään käyttämättömänä kaapissa olemisen jälkeen.

Ulkonäkö on aika karu...

Sisukset on myös kyhätty itse syövytetylle piirilevylle.

Vahvistinten Merihaka.

Tuikkasin satsin putkia paikoilleen testiä varten.

Päätevahvistimena toimii mainio Seymour Duncanin Power Stage, 170 wattinen EQ:lla varustettu kompakti ison efektipedaalin kokoinen masiina.

Soundista tykkäsin heti ekoista hiljaisen volan raapaisusta asti. Mielestäni ihqun läski ja karvaisen ronski särö, joka inspiroi heti viideolla kuultavan riffin. (Kaappi on Framuksen 2x12 ja kaiuttimina WGS Reaper HP:t; kitara Guild S-100 '96 Oil City Pickupsin The HEL -mikillä) Havaitsin kitaravolan ollessa nollilla järkyttävän kohinan ja häiriöiden määrän, joka voisi viitata joidenkin komponenttien vanhenemiseen tai jotain... myöskään kanavanvalintakytkin ei toimi; jalkakytkimen kauttaa muistaakseni toimi. Input on laitettu jostain syystä takapaneeliin.

Eli. Nyt sitten alkaa vikojen paikantaminen ja laitteen soittokuntoon vokottelu. Tulipa myös idea ahtaa vahvistin pienempään koteloon, jolloin tämän voisi roudata käsimatkatavaroiden seassa ulkomaan keikoille yhdessä Duncanin päätteen kanssa. Annas kattoo! Palataan siis asijaan tuonnempana...

Heh, suurimmat häiriöt poistuivatkin potikoiden puhdistuksen myötä.

Pedaalien määräaikaishuoltoa pt. 2

Seuraava erä speduja syyniin.

Tämä on aivan mahtava purkki! Iommi-soundia pienin lisämaustein: Jaska's Music Garage Texas Rangers - Dallas Arbiter Range Master modattu treble booster -klooni. Potikka vaati puhdistusta jäykkyyden takia.

Sisälmykset.

Ylävasemmalla etupaneelin 3-asentoisen kytkimen eri kondensaattorit. Kytkimellä voi valita mitä taajuuksia boostataan.

Itse piirilevy ei ole koolla ja komponenttien määrällä pilattu.

Tekijätiedot.

Tämä "MasterOD" on one of a kind -klooni DOD:n American Metallista. Kuitenkin kaukana overdrivestä: enemmänkin Boss HM-2 -tyyppiseen distortioniin vertautuva törkyistäjä. Julmettu ja likainen. Tummunutta läskiä oksasilppuriin. Elektristä spiritus fortista pontikkapannussa. Sludgea, doomia ja death metallia kutsuu tämä.

Piirilevy komponentteineen on irrotettu suoraan DOD:sta ja modattu true bypassiksi sekä lisätty high, middle ja bass -säädöt. Virtalähteen liitin on myös muutettu Boss-tyyppiseksi. Joitain komponentteja on myös vaihdettu parempi laatuisiin. Soundi on esikuvaansa erottelevampi ja monipuolisempi.

Pedaalin on kyhännyt virolainen heebo. Vasta nyt avatessani tajusin omistuskirjoituksen ja allekirjoituksen.

Boss SD-1 Uraltonen klippaus-modilla: symmetrinen/asymmetrinen (TS808/SD-1), joista jälkimmäinen antaa isomman ulostulon. Pedaaliin on ymmärtääkseni myös vaihdettu useita komponentteja paremman laatuisiksi, jolloin esim. tonen säätövara ja pedaalin erottelevuus ja alapään toisto paranevat. Pedaalia pitkästä aika testatessani huomasin, että ulostulo oli lähinnä ohutta pihinää, eli ikään kuin tehot olisivat hävinneet... avaukseen siis!

Klippausmoodin valintakytkin.

Piirilevystä jo näkee minkälaisia muutoksia on tehty...

Sisältä löytyi mm. keltainen ledi.

Melko nopeasti löytyi myös vian syy: moodikytkimeltä tulevan purppuran piuhan juotoskökkö oli kontaktissa kondensaattorin toiseen jalkaan. Varovasti pihdeillä taivuttamalla ongelma korjaantui ja pedaali toimi normaalisti.

Pedaalien määräaikaishuoltoa

Pari laudassa olevaa pedaalia on potikoiden osalta saaneet vähän runtua keikoilla ja treeniksellä sen verran, että pieni huoltorupeama on paikallaan. Samalla saa pienen sneak peakin pedaalien sisuskaluihin, joka on aina kiinnostavaa kaltaiselleni "miten tämä toimii?" -ukkelille.

Ensimmäisenä otetaan käsittelyyn Black Arts Toneworksin Destroyer. Kyseessä on tietyissä piireissä, vissiin, pieneksi legendaksi muodostunut tupla-fuzz, jossa on samaan lootaan asennettu kaksi eri fuzzia: Oath ja Ritual, joista Oath (ymmärtääkseni vasen kanava) edustaa astetta häiriintyneempää soundimentaliteettia ja Ritual perinteisempää, mutta erittäin ronskin rouheaa pörinäosastoa. Oath (tai ainakin vasen kanava) mouruaa pikatessa kuin pantteri, joka johtunee jonkinlaisesta yläkerran oktaavikerrannaisesta. Ritual taasen tuottaa erittäin miellyttävää riffittely-fuzzia, joka toimii vallankin stoner/doom-riffeissä itseajavana voimana; eli soundi jo itsessään ohjaa ja inspiroi tekemään biisejä. Molemmat kanavat aktivoituna mennään jo käyttökelpoisuushäiriintyneisyystason äärirajoille... pedaalissa on vain yksi yhteinen volapotikka. Eipä se muuta tarvitsekaan.

Destroyer.

Destroyer sisältä.

Autenttisuustodistus ja signeeraukset.

Elektroniikkaa putsattaessa kannattaa käyttää hyvälaatuista puhdistus-/voiteluainetta, kuten tätä DeaxITia, jota saa esim. Uraltonelta. CRC:t voi jättää fillarin ketjuille...

Suhautus potikakoloon ja potikan pyörittelyä laidasta laitaan. Tässä kohtaa on aina jotenkin palkitsevaa huomata kuinka pyöritys kevenee aineen alkeassa vaikuttaa.

Seuraavaksi käsittelyyn otetaan minulle "customina" tehty HEXA overdrive. Tämä on ollut laudassa kymmenisen vuotta ja on kyllä messevä OD! Taipuu vintage-osaston fuzziinkin asti eri klippausmoodeilla. Ymmärtääkseni AS/SYM-kytkimellä voi valita joko Tube Screamer- ja SD-1 -tyyppisen kytkentäskeeman väliltä. FULL/REG/FAT selkeästi vaikuttaa alapään toistoon ja LED/LIFT/SIL taasen eri klippausmoodeihin, joilla säröä tuotetaan; sisällä on valodiodit yhdelle klippausmoodeista. SIL viittaa ilmeisesti tiettyyn diodityyppiin. Käytän tätä valmiin vahvistinsärön boostaukseen ja kevytrosoon puhtaalla kanavalla. Samat asetukset toimivat molemmissa hommissa. Tuntuu, ettei tästä purkista huonoa soundia saakaan...

Etupaneli on klassisen tyylikäs ja vähäeleinen. Tykkään.

Sisusta on luonnollisesti kotikutoisen karu, piirilevyn ollessa rakentajan itse syövyttämä.

Mittauspäällikkö Pennanen on kiinnostuksen ja nukahtamisen loputtomassa loopissa.

Tässä koko tämän hetkinen lautani (Palmer 600x300), joka tosin elää aina pikkuisen, koska olen parantumaton testailijamm, mutta Boss DD-20 (maailman paras multidilsa), HEXA OD ja Boss PH-2 tuskin lähtevät koskaan mihinkään. Destroyer on ollut vasta muutaman kuukauden, mutta on vakuuttanut kompaktilla monipuolisuudellaan ja mahtavilla soundeillaan, eli jäänee lautaan.

Das Musikding: The Acapulco - Overdrive kit

Ehtoota! Blogi on herätetty taas henkiin. Pitemmittä puheitta kerron, että viimeaikaisin villitykseni ja intaantumisen aihe on pedaalien kasaus rakennussarjoista. En tiedä terapeuttisempaa hommaa tähän kohtaan "talvea".

Ensimmäinen postaus on saksalaisen DIY-puljun Earthquakerin Acapulco-klooni, https://www.musikding.de/The-Acapulco-Overdrive-kit, jonka esikuva on Sunn Model T "täpöllä". Monien stoner-/doom-artistien, kuten Josh Homme ja Matt Pike, käyttämä vanha jyrä.

Tästä se lähtee.

Ensimmäiset komponentit kolvattu piirilevylle.

Etupuoli.

Lisää komponenttia paikoilleen.

Piirilevyn mallailua porauksiin. Porasin reiät itse pylväsporakoneella ja säästin 5€... :P Porasin tietenkin päin seiniä, koska en malttanut mitata tarkkoja paikkoja, vaan vedin lonkalta. Silloin harvemmin osuu tauluu, mutta olisihan se ollut tyylikästä, jos olisi kerrasta osunut...

Nyt purkki on kuin reikäjuusto, mutta sehän on vain kosmetiikkaa. Vaikka onhan siinä varmasti nyt parempi soundi juuri siitä syystä?

Ledireikä.

Ledi ja "kytkinlevy".

Ledi paikoillaan. Kiristin niin tiukalle, että alusrinkulakierukka pullahti paikoiltaan.

3PDT-kytkin paikoillaan. 

Mallailua...

...

Ledin vastus kiinni.

Kaikki kolvaukset tehty. Tosin input-jakin piuhat menivät alkuun väärin päin...

Hemmetin rumahan se on. Seuraavaksi siis maalia pintaan ja ääninäytettä myös tulossa...

Nyt on maalia ja hologrammiteippiä pinnassa.

Luusatulan teko

Vuoden 1973 Guild S-100 myyntikuntoon laitto. Operaatioon kuuluu luusatulan teko ja nauhojen kiillotus.

Kyseessä on osittain osista kasattu yksilö. Olen kerännyt elektroniikan, mikrofonit (WCR Godwood - käsinkäämityt huippumikit), tallan ja virityskoneiston (Grover) "varaosalaatikkoni" pohjukoista. Kaikki hyvälaatuista kamaa.

Vanha satula on vähän ryötäen kiireessä tehty TUSQ-aihiosta, joten vaihtoon, vaikka toimi ihan hyvin.

Luuaihion työstö alkakoon. Aluksi 80-vahvuisella hiomapaperilla oikeaan paksuuteen...

...ja pohjan viistotus lapakulmaa mukaillen.

Asemointia.

Näyttäisi natsaavan. Kuvasta näkee, että edellinen nauhojen asentaja ei ole ollut mikään varsinainen guru viimeistelyn suhteen, mutta toimivat moitteetta ilman särinöitä, joten kosmeettista on vain se.

Äärimmäisen vaativat leveysmerkkaukset suoritettu lyijykynällä.

Sahataan ylimääräiset pois.

Aloitetaan muotoilu. Pyöristetään lavan puoli viistoksi.

Toinen äärimmäisiä hermoja vaativa toimenpide on piirtää suuntaa-antava korkeusviiva satula-aihioon. Onneksi kaikki meni hyvin.

Kielten paikat merkitty n. 2,5-3 mm laidoista ja jaotus sen mukaan.

Ensimmäiset urat viilattu ja tsekataan miltä jaotus näyttää käytännössä.

Aloitan urien viilauksen melkein aina paksuimmista kielistä. Tuntuu turvallisemmalta...

Tarkistan uran syvyyden aika-ajoin painamalla kielen toisen nauhan huippua vasten. Ensimmäisen nauhan ja kielen alapään väliin pitäisi jäädä semmoinen paperin mentävä rako.

Kaikki urat viilattu oikeaan syvyyteen ja testattu, että kielet eivät särise tai jumitu uriin viritettäessä.

Tässä kohtaa olen jo aloittanut myös kiillotushionnan, kuten pienestä kiillon tapaisesta haukansilmäinen bloginlukija huomannee.

Kiillotushionnan teen ihan vesihiomapapereilla 600-1000-1500-2000 vahvuuksilla hioen ja lopuksi kiillotusnahkalla viimeistellen.

Jätin hiontakuvat ihan suosiolla pois jottei minun epäiltäisi sentään psykoosissa olevan...

Satula valmiina syysauringon kuulaudessa. Liimaus parilla tipalla Loctiten pikaliimaa, irtoaa näin tarvittaessa helposti napauttamalla.

Myös nauhat on kiillotettu Stewart-MacDonaldsin Extra Fine Fret Eraserilla: http://www.stewmac.com/shop/Fretting_supplies/Polishing_and_abrasives/Fret_Erasers.html

Näyttää "viralliselta" mielestäin, sano.

Pölyt pyyhkimättä...

Kitara sai uuden kodin Espoosta. Onnea uudelle omistajalle! Tämä on hyvä kitara.